!!
Ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Kaikki taimet pääsi ulkoilemaan kasvihuoneeseen. Tästä se kuljetusrumba taas lähtee.
Kyllä! Viinimarjapensaissa oli jo silmut. Koivuissakin olivat jo turvonneet! Ja mahla virtaa, näimme sen talven aikana katkenneista oksista.
Koko päivä meni tätä syöppöä ruokkiessa. Talven aikana on rannasta karsittu puita ja risuja oli sitten pihan täydeltä.
Kivasti se muuttui katteeksi viinimarjapensaiden, omppupuiden, kirsikoiden, tyrnin, luumupuun ja vaahteroiden juurille. (Edellämainituista vain viinimarja on tuottanut minkäänlaista satoa)
Kun lehtikuormaa purkaa kukkapenkkien päältä löytyykin jo pitkälle edenneitä kasvuja.
Ties monettako kertaa yritän saada tulppaaneja pihamaalle, tähän mennessä olen saanut ne kukkimaan kerran ja siihen on jäänyt. Viime keväänä eivät edes kukkineet. Mutta josko nämä nyt onnistuisivat?
Sen sijaan narsissit ilahduttavat kukinnoillaan joka kevät.
Esikkoa jännitin, kun jaoin sen ison mättään viime syksynä useammaksi, että onko lie ottanut nokkiinsa, mutta kaikki näytti olevan hengissä.
Ja siellä mullan alla nuo orvokit ovat aloittaneet kasvunsa. Nää on paljon pidemmällä kuin mun sisälle kylvetyt. Kyllä tuo luontoäiti on eri hyvä puutarhuri.
Lumen alta kaivautuu esille kasvimaa. Kaikki on kuten viime vuonna on jätetty. Tästä taas lähdetään.
Yrttipenkissä oli ainakin minttua. Muut näytti vielä aika kurjilta, viikon sisällä selviää ovatko muut hengissä. (Voimakkaasti leviävät yrtit kannattaa istuttaa saviruukkuun, silloin eivät pääse valtaamaan koko penkkiä!)
Marja-aroniassa oli silmut jo puhjenneet!
Hyvällä alulla oli myös särkynyt sydän.
Ja pikkusydän.
Siinä pihaa siivotessa, kuului tuttuja ääniä, vilkaisu yläilmoihin kertoi kurkien palaavan!
Minä elän taas. Tervetuloa!